HAAPAMÄEN METSÄSTYSSEURA ry 70 V (19.05.1935)

1900 –luvun ensimmäisille vuosikymmenille saakka seutukuntamme kuin myös ympäröivien pitäjien metsästysolot erosivat nykyisestä lähes yksinomaan metsästysseuratoimintaan perustuvasta harrastustoiminnasta huomattavasti: Nykymuotoisia useimmiten yhdistysmuotoisia metsästysseuroja ei ollut, vaan metsästys tapahtui maaomistukseen perustuen tai maanomistajalta saadun, useimmiten suullisen luvan perusteella. Tuohon aikaan metsästettiin aika paljon myös luvatta tai niin kuin sanottiin "omalla luvalla."

Metsästysajat olivat tuohon aikaan väljät ja seuratoiminnan puuttuessa niiden noudattaminen ja valvonta jäi yksittäisten maanomistajien ja viranomaisten tehtäväksi. Suunnitelmallinen metsästys ja riistanhoito oli edellä mainituista syistä johtuen vaikeaa tai jopa mahdotonta.

1934 uusittiin Suomen metsästyslaki varsin perusteellisesti. Lainuudistuksella pyrittiin luomaan edellytykset järjestäytyneen metsästyksen, riistanhoitotyön ja metsästysseuratoiminnan syntymiselle. Uuden lainsäädännön innoittamana kokoontuivat isännät yhteen myös Haapamäen Riihossa, Riihosen talossa seuramme perustavaan kokoukseen. Paikalla olivat maanviljelijät Toivo Vääriskoski, Martti Vääriskoski, Vilho Vääriskoski, Kaarlo Vääriskoski, Ilmari Vaissi, Unto Vaissi, Markku Riihonen, Elma Peräinen-Jokela, Iina Rantamoijanen ja Eino Jokela. Kokouksen tuloksena perustettiin Haapamäen Metsästysyhdistys-niminen metsästysseura, johon kaikki kokouksessa paikalla olleet liittyivät jäseniksi. Seuran tarkoitukseksi kirjattiin mm metsästyksen valvonta ja riistan hoito. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kaarlo Vääriskoski. Sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi valittiin Eino Jokela. Vastaperustetun yhdistyksen talous järjestettiin kokoamalla jäseniltä jäsenmaksu jonka lisäksi toimintaa rahoitettiin ottamalla laina ensimmäiseltä puheenjohtajalta.

Jäsenmäärä lisääntyi seuraavana vuotena kahdella kun asemapäällikkö E.von Essen ja konstaapeli A Jäntti hyväksyttiin jäseniksi. Riistanhoitotyötä tehtiin alkuvaiheessa määrittämällä riistalle rauhoitusalueita mm Himmaanlammen alueella.

Yhdistyksen ensimmäiset toimihenkilöt säilyivät talvisotaan saakka muuttumattomina. Seuran toiminnan pääpaino oli metsästyksen valvonnassa jolloin mm metsäkanalintujen pyyntiä soitimelta pyrittiin estämään. Koirakuria alettiin myös opettaa erityisesti seuran jäsenille, kuin myös muille kyläläisille.

Sota-aika 1939 – 1945 vaikeutti luonnollisesti yhdistyksen toimintaa, sillä useimmat jäsenet ja tietenkin myös toimihenkilöt olivat rintamalla. Sotavuosilta ei ole olemassa pöytäkirjoja. Sodan loputtua pidettiin Riihon Koivulassa "henkiinherättäjäiskokous" 27.11.1946. Kokouksen päätöksellä yhdistyksen nimi muutettiin Haapamäen Riintansuojeluyhdistykseksi. Puheenjohtajaksi valittiin perustajajäsen Kaarlo Vääriskoski. Uusina jäseniäkin oli vuosien varrella tullut, sillä pöytäkirjassa mainitaan uusina johtokunnan jäseninä nimet Y Kettunen ja A Jauni. Toiminnan rahoittamiseksi päätettiin ottaa käyttöön vuosittainen jäsenmaksu, uusilta jäseniltä alettiin periä lisäksi liittymismaksu. Tuohon aikaan saatiin jonkin verran tuloja myös hirven- ja oravan nahkojen myynnillä. Vuodet 1947 – 1952 olivat tapahtumiltaan jostain syystä melko lailla hiljaiseloa, taisivat miehet sodan jälkeen levätä ja nauttia kodin lämmöstä.

1953 tapahtui yhdistyksen toiminnassa selvä muutos sekä johdon kuin myös jäsenistön suhteen, sillä vuosikokous valitsi johtokuntaan useita nuoria miehiä ja yhdistyksen jäseniksi hyväksyttiin useita maattomia henkilöitä Haapamäen taajama-alueelta. Samoihin aikoihin metsästysmaiden pinta-ala kasvoi lukuisten pientilallisten vuokrattua maansa yhdistyksen käyttöön. Vuonna 1953 metsästysseuran nimi muutettiin nykyiseen muotoonsa Haapamäen Metsästysseuraksi.

1950-luku oli seuran toiminnassa erityisen vilkasta aikaa. Tuolloin luotiin pohja monille vielä nykyisillekin toimintamuodoille. Riistanhoitoon kiinnitettiin erityistä huomiota johon liittyen seura lähetti vuonna 1954 kaksi miestä, Veikko Vääriskosken ja Reino Isoahon riistanhoitokurssille. Riistanhoidon painopiste oli pienpetojen, erityisesti kettujen vähentämisessä. Kaikkia jäseniä velvoittavat erityiset kettujahtipäivät olivatkin eräs yhteinen toimintamuoto viisikymmentäluvulla. Reino Isoahon saamat opit ketunpyynnissä kantavat vielä tänäkin päivänä hedelmää Riihon ketturingin muodossa. Metsästyskuria koulutettiin valvomaan erityiset riistanvartijat

Vuonna 1956 aloitettiin metsästysampumatoiminta ja samana vuonna pidettiin tietenkin myös ensimmäiset kilpailut. Ampumakilpailut saavuttivatkin nopeasti jäsenistön suosion. Vuosittainen silmän ja käden tarkkuuden mittelö sekä haulikkoradalla, että kiväärilajeissa on säilyttänyt mielenkiintonsa aina näihin päiviin saakka.

Seuran toimi-/johtohenkilöinä toimivat viisikymmentäluvulla pääasiassa riiholaiset kantatilojen isännät, mutta vähitellen luottamustehtäviin valittiin myös maksavia maattomia jäseniä. Eräseuran ja maanomistajien suhteita vaalittiin mm siten, että jäsenet osallistuivat kulovartiointitehtäviin.

1960- luvulla riistanhoitotyön seurannassa otettiin käyttöön pistelaskenta. MKJ:n antamien ohjeiden pohjalta taulukoitiin erilaiset riistanhoidolliset toimenpiteet, jotka suoritettuna antavat tietyn määrän pisteitä. Saadakseen "puhtaat paperit" tulee jäsenen suorittaa toimenpisteitä yhteensä 40 pisteen edestä. Tekemättömät työt verotetaan seuraavan vuoden jäsenmaksun yhteydessä..

1963 alkaen myös verotettava riista kiintiöitiin. Kaatokiintiöksi päätettiin tuolloin 30 pistettä. Kaadettava riista pisteytettiin siten, että metsosta meni 6 pistettä, jäniksestä 5, teerestä 3, ja pyystä 1 piste. Edellä mainitut laskentajärjestelmät toimivat ja ovat käytössä edelleen, tosin joiltakin osin muunneltuina.

Käytäntö jossa osa vuokratuista alueista on rauhoitettuna vakiintui niin ikään pysyväksi toimenpiteeksi. Rauhoitusalueilla riistaa ruokitaan ja pienpedot pidetään kurissa. Kuusikymmentäluvulla käytössä oli myös jonkin verran pakettipeltoja riistan ravintokasvien viljelykseen.

Viisikymmentäluvulla virinnyt ampumaharrastustoiminta hiipui kuusikymmentäluvun alkupuolella ilmeisesti patruunoiden korkeiden kustannusten vuoksi. Toiminnan elvyttämiseksi seura teki päätöksen tukea jäsenistön ampumaharjoittelua vuosittain silloisella 300 markan määrärahalla. Tukipäätöksen jälkeen ampumaharjoittelu ja myös kilpailutoiminta vilkastui huomattavasti. Esimerkki osoittaa, kuinka oikeaan osuvalla pienelläkin panostuksella voidaan saada paljon aikaan.

Ampumaharrastus onkin ollut yksi näkyvimpiä seuran toimintamuotoja. Yhdistyksen edustajia ollut jo useammankin sukupolven ajalta edustamassa menestyksekkäästi paikkakuntaa ja seuraa kilparadoilla eri puolella maata. Kilpailutoiminnan myötä yhteydet erilaisiin piiritason järjestöihin on tiivistynyt ja tullut tutuksi.

Ampumakilpailuissa parhaiten menestyneitä jäseniämme ovat olleet Tuomas Niemelä, Esa Lepoaho, Kari Makkonen, Jussi Hyödynmaa, Jaakko ja Jari Wallin, Seppo Koski ja Antti Niemelä. Nuorimman polven tulokkaista mainittakoon hyviä lupauksia näyttänyt Ville Mäkinen, jonka saavutuksiin kuuluu mm SM-kilpailujen metsästystrapin neljäs sija v 2008.

Yhteistoiminta paikallisen riistanhoitoyhdistyksen kanssa on ollut vilkasta. Seuran pitkäaikainen jäsen Paavo Makkonen toimi Keuruun Rhy:n puheenjohtaja useita vuosia josta syystä suhteet ovat olleet aika ajoin todella tiiviit.

1960 ja 1970 luvulla pitkäaikaisimpia toimihenkilöitä ovat olleet mm ratamestari Usko Salminen pj 1960 – 63, Väinö Laitala pj 1967 – 70, Aarno Vääriskoski varapj 1962 – 73.

1970-luvulla tapahtui yhdistyksen johdossa samoin kuin parikymmentä vuotta aiemmin selvä sukupolvenvaihdos. 1971 yhdistyksen peräsimeen valittiin Tuomas Niemelä ja sihteeriksi vuotta myöhemmin Jari Turunen. Parivaljakko jatkoikin tehtävissään yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta. Saman Puheenjohtajan ja sihteerin luotsaamana seuran toiminta vakiintui suunnilleen nykyisille urilleen.

Vakiintuneiksi riistanhoitomuodoiksi tulivat: pienpetojen tehokas vähentäminen, riistan, erityisesti jänisten ja kanalintujen ruokinta, telkänpönttöjen valmistus ja kevätkunnostus, sekä riistan ravintokasvien viljely.

Seura suorittaa vuosittaisen poikuearvioinnin/riistanlaskennan osana valtakunnallista tilastointia. Poikuelaskentaa käytetään apuna arvioitaessa kanalintujen verotusta ennen metsästyskauden alkua.

1972 seura liittyi jäseneksi Suomen Kennelliittoon. Ajavien koirien koetoiminta vilkastui ja seura järjesti useina vuosina ajokokeita, joissa kilpailivat myös lähiseurojen ajokoiramiehet. Kenneltoiminnasta vastaa seurassa oma kenneljaos.

Seuran kokonaisjäsenmäärä on vakiintunut noin 80 henkilöön, joista noin 60 on maksavia jäseniä ja loput maanomistajia jotka ovat myös seuran jäseniä. Viime vuosina Haapamäen Metsästysseura on panostanut nuoriin jäseniin ja suuntautunut positiivisesti ulospäin mm ampumaharrastustoiminnan merkeissä. Kauniimman sukupuolen edustajia on seuran jäseninä kaksi naista.

Seuralla on tällä hetkellä käytössään noin kuusituhatta hehtaaria vuorattua maa- ja vesialuetta.

Uuden vuosituhannen tuulet

Haapamäen Metsästysseuran johtokunta muodostui 1970 luvulle saakka yleensä siten, että puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja olivat maanomistajajäseniä. Muissa luottamustoimissa toimi sekä maanomistajia, että maksavia maattomia jäseniä. Kirjoittamattoman säännön järjestelyllä haluttiin kunnioittaa ja tähdentää sitä seikkaa, että eräseura perustettiin aikoinaan maanomistajien toimesta. Nyttemmin puheenjohtajan ja muiden johtokunnan jäsenten valinnassa määräävänä tekijänä ei ole ollut jäsenyyden perusta vaan toimihenkilöiksi on pyritty löytämään aktiivisia, yhdistystoimintaan kyvykkäitä ja halukkaita jäseniä. Puheenjohtajan nuijaa on heiluttanut viimeiset kolmetoista vuotta Kaarlo Arppe.

Haapamäen Metsästysseuran toiminta on vuosikymmenien aikana hioutunut edellä esitettyihin ydintoimintamuotoihin, mutta toki myös uusia tuulia haistellaan. Ajan hengen mukaisesti jäsenille tulisi olla tarjolla aina jotain uusimuotoista toimintaa. Eränkäynti on kuitenkin joiltakin osin muuttumatonta. Siihen voidaan toki lisätä ajan mausteita, mutta vain vaalimalla seuran perinteitä kunnioitamme sen perustajien kauaskatseista työtä, entisiä metsästyskavereita ja eränkävijöiden päättymätöntä ketjua johon myös itse osaltamme kuulumme.

Vuonna 2008 eri lähteiden pohjalta tallentanut sihteeri Timo Mäkinen (tietoa päivitetään ajan myötä).